Uudet tuulet puhaltavat

Viime vuoden ja tämän kesän ajan olemme remontoineet Outokummussa isovanhempieni rakentamalla jälleenrakennusajan tilalla vanhaa navettaa ponien asumukseksi. Projekti on ollut ja on edelleen hyvin mielenkiintoinen ja nyt uskallan ehkä jo sanoa, että myös tässä vaiheessa antoisa. Suurin haaste on ollut tyhjentää tilat kerrot kerrokselta sinne varastoiduista tavaroista. Tavaroiden läpikäyminen on ollut sekä fyysisesti että henkisesti raskasta. Uskalla ajatella, että nyt olemme voiton puolella. Nyt kun olemme päässeet tutkimaan ja remontoimaan pohjakerrosta, on ollut mielenkiintoista löytää vanhat navetan rakenteet ja toiminnot tavaroiden ja sälän alta. Kaiken alta paljastui ehjä betonilattia lantakouruineen ja vesiautomaattien paikkoineen. Vanhaan navettaan emme kuitenkaan kattokorkeuden vuoksi sijoita poneja, mutta hyvän valoisan varustehuoneen siitä saa.

Ponit ovat asuneet kesät jo samalla paikalla lähemmäs kymmenen vuotta. Nyt ajankohtaiseksi on tullut korjata rakennusta niin, että se tarjoaisi turvaa myös talven varalle. Näyttää siltä, että saammekin talveksi projektin siihen pisteeseen, että ponimme jäävät talveksi uuteen kotiinsa. Pikku hiljaa oma harrastaminenkin helpottuu remontoiduissa tiloissa.

Tämän seurauksena tällä erää toiminta Ratalammen tallilla Uimaharjussa nykyisessä muodossaan päättyy. Lämmin kiitos lähes kymmenen vuoden yhteistyöstä kaikilla alueen asiakkaille, yhteistyökumppaneille ja ponien ystäville! <3 Vuodet ovat olleet antoisia, ponintuoksuisia ja opettavaisia.

Toimintaa emme kentän puuttuessa tällä hetkellä käynnistä Outokummussa. Edelleen vannon poniavusteisen kuntouttavan ja hyvinvointia tuottavan toiminnan nimeen ja uskon, että jonain päivänä toiminta jälleen mahdollistuu. Siihen saakka nautimme ponien kanssa harrastelusta ja opettelemme uusia asioita.

Ponit eivät toki katoa minnekään, joten blogi jatkaa olemassa oloaan ja ehkä jopa hieman aktiivisempana kuin aiemmin. Tavoitteena on myös laajentaa sisällöllisesti antia. Tästä myöhemmin lisää.

Remontin ja muutoksien tuoksinassa ponit ovat valmistautuneet jo talvikauteen. Hampaat on raspattu, rokotukset uusittu ja kaviot syysvuoltu. Muutama tehokas remonttiviikonloppu on vielä ihmisväellä edessä ja sitten talvi saa tulla.

Syksyn pimeydessä toivotamme jo valon odotusta - kohta joulu kolkuttaa ovella ja päivä alkaa pitenemään.

Yst terv
Tiina ja ponit

Pienten tiiperöisten ponikerho

Tänään starttasi iloksemme pienten tiiperöistä ponikerho. Osallistujina on 5-7-vuotiaita innokkaita ponifaneja. Ratalammella ei olekaan ponikerhoiltu melkein kahteen vuoteen, joten tosi kiva, että pitkästä aikaa ponikerho toteutuu. Ponikerhon poneina toimivat tällä kertaa Lilli ja Rolle sekä ratsastuksen osalta Esteri. Luvassa on monenlaista kivaa.

Elmerikin haluaisi ponikerhoon.

Yst terv
Tiina

Laidunkautta kohti

Tänä talvena Ratalammella olemme viettäneet hiljaiseloa. Minun erityisopettajaopinnot ovat vieneet pitkälti vapaa-ajan, joten ponirintamalla on ollut hiljaista. Kaikki asukkaamme voivat hyvin. Elmeri ja Nando ovat ukin hoivissa ja pienet & Esteri ja Väiski ovat vielä kotona. Muutto laitumelle tapahtuu tänä vuonna vasta kesäkuussa.

Kesäpaikalla navetan kohentaminen jatkuu tänä kesänä ja tarhoja puretaan ja rakennetaan vähän eri paikkoihin uudelleen.  Viime kesän ponien metsälaitumen siivousprojekti on toiminut erinomaisesti. Metsä on aika lailla kaluttu. Tarkoitus on ajella raivaussahalla ja kylvää uutta heinänsiementä laidunkautta pidentämään. Tavoitteena, että tulevaisuudessa se ala riittää pienille poneille koko kesäksi. 

Elokuussa lauman vahvistukseksi tullut Väiski on toipunut hyvin jännevammasta. Väiskillä on on jo ratsasteltu ja se vaikuttaa tehtäväänsä erinomaisen sopivalta. Uuteen kotiin jouluna muuttanut Jussi poni puolestaan tuntuu viihtyvän uudessa kodissaan. Siitä olen hyvin onnellinen. <3

Tästä se kesäkausi lähtee - hyvää äitienpäivää!
Tiina

Jänniä hetkiä kesälaitumella

Tämä kesä on ollut monessa mielessä poikkeuksellinen. Olemme ensimmäistä vuotta emännöimässä ja isännöimässä isäni kotitilaa ja sitä kautta myös poneille on pyritty pikku hiljaa rakentamaan tänne pysyvämpää struktuuria. Aiempina kesinä on täytynyt kaikki ajatella tilapäiseksi. Talveksi ainakin osa poneista palaa kyllä kotiin. Pihattoon on tarkoitus tehdä remonttia ja navettaa korjata, niin että siellä olisi ainakin kaksi pysyvää shettiskarsinaa.

Lilli nauttii auringosta

Heinäsäät ovat olleet hyvät. Kaikki heinä saatiin tehtyä poutien aikaan talteen. Valitettavasti tosin sato jäi vähän vajaaksi viime vuodesta. Ei auta kuin ryhtyä suunnittelemaan perusparannusta pelloille.

Vanhaa taloa penkoessa on löytynyt hauskoja tietoja siltä ajalta, kun tämä oli vielä mammalla ja papalla maatilana. Lehmien, joita pappa osti Porvoosta ja toi karjavaunussa Sysmäjärvelle, kantakirjakortit ja palkintotodistukset näyttelyistä. Samoin maatilan kirjanpito, jonka joukkoon toivoaekseni on säästetty myös joitain dokumentteja peltojen kunnosta yms, joita pääsemme hyödyntämään vertailukohtana nykyiseen. Lehmien jälkeen täällä asusti kanoja. Isäni muistelee niitä parhaimmillaan olleen yli tuhat. Pappa luopui kanoista siinä vaiheessa, kun häkkikanalat tulivat. Nämä olivat niin sanottuja lattiakanoja.

Elmeri herkuttelee 

Ponit ovat saaneet nauttia hyvästä laidunnussäästä. Tänä kesänä ne ovat päässeet ensimmäistä kertaa kokeilemaan miltä vuokrapellon heinä maistuu ja omalle pellolle on tehty metsälaidun, jossa myös peltoa. Tarkoitus oli, että Esteri ja Elmeri olisivat asustelleet siellä loppukesän, mutta harmillinen haveri esti tämän, joten pieniä muutoksia täytyy suunnitelmiin tehdä. Jostain kumman syystä aina niin varmajalkainen Esteri oli onnistunut jotenkin satuttamaan jalkansa ilmeisesti pajupusikkoon ja kintereen kohdalle oli tullut iso tai paremminkin syvä haava. Lauantaina, kun tapahtuma havaittiin, tilanne näytti huonolta. Päivystävä eläinlääkäri suositteli päivystävälle klinikalle lähteämistä, joka puolestaan oli Helsingissä. Haava oli niin lähellä niveltä, että se olisi pitänyt mahdollisesti huuhdella. ja se voidaan tehdä vain klinikkaolosuhteissa. Yhteensä 1000 kilometrin ajaminen helteessä kahden lapsen ja sairaan ponin kanssa ei tuntunut mitenkään mahdolliselta vaihtoehdolta. Aivan järjetöntä, ettei muualla Suomessa ole päivystävää klinikkaa viikonloppuisin. Muun kuin etelän hevosenomistajat ovat tässä asiassa kyllä todella eriarvoisessa asemassa. Päivystävä eläinlääkäri teki kotitallilla kaiken mitä tilanteessa pystyi ja konsultoi myös Helsinkiä asiassa. Esteri sai kipulääkettä ja penisiliiniä. Illalla tilanne näytti vielä huonolta, jalka oli todella kipeä ja turvonnut. Yöllä tarkastusta tehdessä näytti jo vähän paremmalta ja aamulla pahin turvotus oli laskenut. Myöskään kuumetta ei ollut noussut. Päivystävä eläinlääkäri kävi tarkastuksella vielä uudelleen ja kehityssuunta näytti hyvältä. Hyvä tuuri varmistettiin vielä arkena Joensuun hevosklinikalla, jossa kuvaamalla todettiin, ettei haavan tehnyt tikku ollut tehnyt vaurioita nivelessä eikä luussa. Huh, että oltiin onnekkaita! Esteri taisi ymmärtää tulokset, koska kotona veteli pukkilaukkaa pitkin tarhaa. Penisiliini jatkuu vielä loppuviikon, mutta paranemisennuste on kokonaisuudessaan hyvä. Ikävä sattuma, mutta opittiin taas paljon. 

Agilitya laiskottelun lomassa

Haverin vuoksi jää tämän kesän kilpailut väliin, mutta ei se haittaa. Valjakkoharrastusta sentään pääsemme pienten ponien kanssa aktivoimaan loppukuusta naapuritallilla järjestettävällä valjakkoleirille. Sitä ainakin ohjastaja jo kovasti odottaa, poneista en ole niin varma. :)

Tiina

Saako eläinavusteinen kuntouttava toiminta maksaa?

Tietoisuus eläinavusteisesta kuntouttavasta toiminnasta ja Green Care -toiminnasta kasvaa hyvää vauhtia. Ilahduttavan moni tietää jo mitä on sosiaalipedagoginen hevostoiminta ja usealla tallilla tarjotaan monipuolista toimintaa. Monenlaisia, monentasoisia ja monenhintasia koulutuksia aihepiiriin liittyen on myös tarjolla. Asiakkaat ovat myös löytäneet palveluiden pariin ja niitä kysytään myös jossain määrin.

Itse uskon, että eläinavusteinen toiminta eri muodoissa ja kattokäsitteenä Green Care - toiminta oikeasti toimii ja tuottaa lisää hyvinvointia. Sitä voisi edelleen kehittää yhä kokonaisvaltaisemmin toimivaksi konseptiksi, jossa eläinavusteinen toiminta sekä puutarhaterapian osaset osin työtoiminnan kautta rakentaisivat kokonaisuuden, jonka tuottamalla struktuurilla hyvinvointia tuetaan. Tämäntyyppisiä hyvinvoinnin tukemiseen erikoistuneita tiloja on jo Suomessakin. 

Osaamista, tiloja, soveltuvia eläimiä ja ennen kaikkea ammattilaisia aivan varmasti löytyisi lisääkin esimerkiksi Pohjois-Karjalasta. Uskoisin jopa, että taloudellista tukea perustamisvaiheiseen voisi löytyä, mutta - iso mutta - on se, kuka varsinaisen toiminnan maksaa. Osallistujia kyllä löytyy, mutta maksajia ei niinkään. Jos toimintaan liittäisi erityyppisiä asumispalveluita, voisi rahoitus tulla sitä kautta, mutta puhtaasti tuntitaksaperusteisesti, on hankalampaa. Tuntiperusteiselle toiminnalle on kuitenkin selvästi tarvetta.   

Useampi pienempi leppoisaa hevosavusteista toimintaankin toteuttanut talli on lopettanut Pohjois-Karjalasta viime vuosien aikana. Ymmärrän erittäin hyvin miksi. Arvelen, että monella taustalla on kaksi syytä: kannattamattomuus (ts. tappiollisuus tai nipin napin pystyssä pysyminen) ja jaksamisen rajallisuus (oikeasti, työtä ympäri vuorokauden).

Taloudellinen kannattavuus hevostoiminnassa onkin kokonaisvaltaisesti mielenkiintoinen kysymys. Suuremmilla talleilla tämä on helpommin luonnollisesti toteutettavissa, jos sijainti on sellainen, että asiakkaita riittää, mutta aivan varmasti myös siellä painitaan saman kysymyksen parissa. Hevostoiminnan ylläpitämisen kallius koskettaa kaikkia talleja koosta riippumatta: hevosten ylläpito (heinä, rehut, kuivikkeet, sähkö ja vesi) maksavat, puhumattakaan siitä, jos joku hevosista sairastuu - ja huonolla tuurilla tartuttaa muutkin tallin hevoset. Varusteet, infra ja sen jatkuva ylläpitäminen, vakuutukset, ne eivät todellakaan ole ilmaisia. Ponit ovat taloudellisimpia ylläpitää mitä hevoset, mutta silti jos kaikki toiminnan kulut ynnää yhteen, saa siitä aika suuren summan per poni. Eikä siihen vielä edes sisälly sitä työaikaa, joka hoitamiseen ja kaiken ylläpitämiseen käytetään. Asiakkaan kohtaamiseen käytetty aika on murto-osa siitä, mikä määrä työtä taustalla tehdään. Meilläkin käytännössä koko ajan kolmen (minä, mieheni ja isäni) ihmisen voimin ja jos rehunkuljettajat (miehen vanhemmat) lasketaan, niin neljän tai oikeastaa viiden.

Eräässä facebookin teemaan liittyvässä ryhmässä käytiin hyvää keskustelua siitä, mistä tallilla voi ottaa rahan. Keskustelijoiden kommentit olivat laidasta laitaan. Yhtenä ajatuksenjuoksuna osalla kommentoijista oli, että hevosia pitäisi laskea hoitamaan ilmaiseksi tai että tietyntyyppistä toimintaa pitäisi tuottaa ilmaiseksi. Ts. tallinpitäjän pitäisi maksaa ylläpito, vakuutukset, olla itse paikalla kuitenkin valvomassa, antaa käyttää tiloja (usein omaa kotiaan) ja hevosia - eikä siitä saisi ottaa maksua tai sen maksun pitäisi olla erittäin pieni. Enkä tarkoita tällä nyt hyväntekeväisyystempauksia, jotka ovat ehdottoman hyvä asia, mutta eivät voi olla toimintamalli jos ajatus on kuitenkin myös elää ja kustantaa oma elämä työllänsä.

Ymmärrän hyvin taustalla olevan yhdenvertaisuusajattelun, mutta asia ei ole niin mustavalkoinen. Jos yrittäjä joutuu tarjoamaan palvelun ilmaiseksi - ei se ole silloinkaan oikeasti ilmaista - yrittäjä maksaa sen silloin itse. On totta, ettei juurikin hevostoiminnan kalliuden vuoksi kaikilla ole mahdollista sitä harrastaa, mutta on myös totta, ettei yrittäjän tehtävä ole jatkuvasti maksaa toisten ihmisten harrastamista tai kuntoutouttamista. Eri tahojen maksusitoumukset auttavat asiassa ja mahdollistavat monilla harrastamisen tai eläinavusteisen kuntoutuksen. Tähän prosessiin on tarve kuitenkin kiinnittää enemmän huomioita. Mitä kautta mahdollistuisi yhä useamman eläinavusteinen toiminta - ja vielä niin, ettei hakuprosessi olisi kohtuuttoman raskas.
Onneksi asiaan on herätty. Kela toteutti aiheeseen liittyvän kyselyn jokunen kuukausi sitten. Raportin voit löytää täältä.


Summa Summarum. Eläinavusteinen ja Green Care - toiminta on tulevaisuuttaa ja osin myös nykyisyyttäkin, onneksi, mutta kannattavuuteen liittyvät mekanismit pitäisi saada toimivimmiksi. Hevosalan yrittäjienkin kun on pakko syödä. 

Kaikkea hyvää!
Tiina

Kiitos ponikerholaisille!

Ratalampi Pony Club eli Ratalammen tallin ponikerho päättyi viime viikon torstaina. Suuri kiitos osallistuneille kerholaisille! Viimeistä kerhokertaa vietimme perinteisesti kilpailujen merkeissä. Tällä kertaa kilpailimme agilityssä. Saimme nähdä hienoja ja tarkkoja suorituksia. Ponit koettivat kevätpörellyksessään tuottaa haasteita suorituksiin, mutta kerholaiset hienon päättäväisesti luotsasivat niitä suorituksen loppuun saakka.

Kiitokset ja ihanaa kevään odotusta! Jäämme kevättauolle.

Tiina ja ponit

Lunta - lunta - lunta!

Ihanaa, talvi alkaa olla loppupuolella. Joka vuosi syksyn jälkeen lunta odottaa innoissaan ja kun sitä tulee, on helpottunut, valoa. Yhtä varmasti joka maaliskuu on sitä mieltä, että nyt sitä on tarpeeksi, sulaisi pois. Niin myös nyt. Lunta on riittävästi, Ilomantsissa oli jo metrin raja mennyt rikki. Meillä ei vielä niin paljon, mutta ei jää paljosta paitsi. Poneja lumi ei tunnu haittaavan. Esteri aloitti aamun piehtaroimalla uudessa kinoksessa. Sen sijaan ihmisten jaksaminen alkaa olla koetuksella. Lumi ei yksinkertaisesti mahdu enää minnekään. Odotan kauhulla myös mihin tuo määrä kosteutta mahtuu, kun lumet sulavat.

Elmeri ja Jussi olivatkin alkutalven ukin luona viettämässä pihattoelämää. Jussi lähti kuitenkin uuden kaverin luokse ylläpitoon ja sen tilalle meni äitinsä Lilli.

Elmeri nauttimassa päiväheiniä ukin luona.

Tänä talvena Ratalammella ei ole ollut kuin ponikerho ja muutamia satunnaisia talutusratsastuksia. Kiitokset jo osallistuneille! Samalla mennään kevät ja näillä näkymin kaikki ponit muuttavat Outokumpuun jo toukokuussa, jollei tulva pakota evakkoon jo aiemmin. Toivotaan kuitenkin, että lumet sulaisivat hallitusti.

Tiina