Saako eläinavusteinen kuntouttava toiminta maksaa?

Tietoisuus eläinavusteisesta kuntouttavasta toiminnasta ja Green Care -toiminnasta kasvaa hyvää vauhtia. Ilahduttavan moni tietää jo mitä on sosiaalipedagoginen hevostoiminta ja usealla tallilla tarjotaan monipuolista toimintaa. Monenlaisia, monentasoisia ja monenhintasia koulutuksia aihepiiriin liittyen on myös tarjolla. Asiakkaat ovat myös löytäneet palveluiden pariin ja niitä kysytään myös jossain määrin.

Itse uskon, että eläinavusteinen toiminta eri muodoissa ja kattokäsitteenä Green Care - toiminta oikeasti toimii ja tuottaa lisää hyvinvointia. Sitä voisi edelleen kehittää yhä kokonaisvaltaisemmin toimivaksi konseptiksi, jossa eläinavusteinen toiminta sekä puutarhaterapian osaset osin työtoiminnan kautta rakentaisivat kokonaisuuden, jonka tuottamalla struktuurilla hyvinvointia tuetaan. Tämäntyyppisiä hyvinvoinnin tukemiseen erikoistuneita tiloja on jo Suomessakin. 

Osaamista, tiloja, soveltuvia eläimiä ja ennen kaikkea ammattilaisia aivan varmasti löytyisi lisääkin esimerkiksi Pohjois-Karjalasta. Uskoisin jopa, että taloudellista tukea perustamisvaiheiseen voisi löytyä, mutta - iso mutta - on se, kuka varsinaisen toiminnan maksaa. Osallistujia kyllä löytyy, mutta maksajia ei niinkään. Jos toimintaan liittäisi erityyppisiä asumispalveluita, voisi rahoitus tulla sitä kautta, mutta puhtaasti tuntitaksaperusteisesti, on hankalampaa. Tuntiperusteiselle toiminnalle on kuitenkin selvästi tarvetta.   

Useampi pienempi leppoisaa hevosavusteista toimintaankin toteuttanut talli on lopettanut Pohjois-Karjalasta viime vuosien aikana. Ymmärrän erittäin hyvin miksi. Arvelen, että monella taustalla on kaksi syytä: kannattamattomuus (ts. tappiollisuus tai nipin napin pystyssä pysyminen) ja jaksamisen rajallisuus (oikeasti, työtä ympäri vuorokauden).

Taloudellinen kannattavuus hevostoiminnassa onkin kokonaisvaltaisesti mielenkiintoinen kysymys. Suuremmilla talleilla tämä on helpommin luonnollisesti toteutettavissa, jos sijainti on sellainen, että asiakkaita riittää, mutta aivan varmasti myös siellä painitaan saman kysymyksen parissa. Hevostoiminnan ylläpitämisen kallius koskettaa kaikkia talleja koosta riippumatta: hevosten ylläpito (heinä, rehut, kuivikkeet, sähkö ja vesi) maksavat, puhumattakaan siitä, jos joku hevosista sairastuu - ja huonolla tuurilla tartuttaa muutkin tallin hevoset. Varusteet, infra ja sen jatkuva ylläpitäminen, vakuutukset, ne eivät todellakaan ole ilmaisia. Ponit ovat taloudellisimpia ylläpitää mitä hevoset, mutta silti jos kaikki toiminnan kulut ynnää yhteen, saa siitä aika suuren summan per poni. Eikä siihen vielä edes sisälly sitä työaikaa, joka hoitamiseen ja kaiken ylläpitämiseen käytetään. Asiakkaan kohtaamiseen käytetty aika on murto-osa siitä, mikä määrä työtä taustalla tehdään. Meilläkin käytännössä koko ajan kolmen (minä, mieheni ja isäni) ihmisen voimin ja jos rehunkuljettajat (miehen vanhemmat) lasketaan, niin neljän tai oikeastaa viiden.

Eräässä facebookin teemaan liittyvässä ryhmässä käytiin hyvää keskustelua siitä, mistä tallilla voi ottaa rahan. Keskustelijoiden kommentit olivat laidasta laitaan. Yhtenä ajatuksenjuoksuna osalla kommentoijista oli, että hevosia pitäisi laskea hoitamaan ilmaiseksi tai että tietyntyyppistä toimintaa pitäisi tuottaa ilmaiseksi. Ts. tallinpitäjän pitäisi maksaa ylläpito, vakuutukset, olla itse paikalla kuitenkin valvomassa, antaa käyttää tiloja (usein omaa kotiaan) ja hevosia - eikä siitä saisi ottaa maksua tai sen maksun pitäisi olla erittäin pieni. Enkä tarkoita tällä nyt hyväntekeväisyystempauksia, jotka ovat ehdottoman hyvä asia, mutta eivät voi olla toimintamalli jos ajatus on kuitenkin myös elää ja kustantaa oma elämä työllänsä.

Ymmärrän hyvin taustalla olevan yhdenvertaisuusajattelun, mutta asia ei ole niin mustavalkoinen. Jos yrittäjä joutuu tarjoamaan palvelun ilmaiseksi - ei se ole silloinkaan oikeasti ilmaista - yrittäjä maksaa sen silloin itse. On totta, ettei juurikin hevostoiminnan kalliuden vuoksi kaikilla ole mahdollista sitä harrastaa, mutta on myös totta, ettei yrittäjän tehtävä ole jatkuvasti maksaa toisten ihmisten harrastamista tai kuntoutouttamista. Eri tahojen maksusitoumukset auttavat asiassa ja mahdollistavat monilla harrastamisen tai eläinavusteisen kuntoutuksen. Tähän prosessiin on tarve kuitenkin kiinnittää enemmän huomioita. Mitä kautta mahdollistuisi yhä useamman eläinavusteinen toiminta - ja vielä niin, ettei hakuprosessi olisi kohtuuttoman raskas.
Onneksi asiaan on herätty. Kela toteutti aiheeseen liittyvän kyselyn jokunen kuukausi sitten. Raportin voit löytää täältä.


Summa Summarum. Eläinavusteinen ja Green Care - toiminta on tulevaisuuttaa ja osin myös nykyisyyttäkin, onneksi, mutta kannattavuuteen liittyvät mekanismit pitäisi saada toimivimmiksi. Hevosalan yrittäjienkin kun on pakko syödä. 

Kaikkea hyvää!
Tiina

Kiitos ponikerholaisille!

Ratalampi Pony Club eli Ratalammen tallin ponikerho päättyi viime viikon torstaina. Suuri kiitos osallistuneille kerholaisille! Viimeistä kerhokertaa vietimme perinteisesti kilpailujen merkeissä. Tällä kertaa kilpailimme agilityssä. Saimme nähdä hienoja ja tarkkoja suorituksia. Ponit koettivat kevätpörellyksessään tuottaa haasteita suorituksiin, mutta kerholaiset hienon päättäväisesti luotsasivat niitä suorituksen loppuun saakka.

Kiitokset ja ihanaa kevään odotusta! Jäämme kevättauolle.

Tiina ja ponit