Jänniä hetkiä kesälaitumella

Tämä kesä on ollut monessa mielessä poikkeuksellinen. Olemme ensimmäistä vuotta emännöimässä ja isännöimässä isäni kotitilaa ja sitä kautta myös poneille on pyritty pikku hiljaa rakentamaan tänne pysyvämpää struktuuria. Aiempina kesinä on täytynyt kaikki ajatella tilapäiseksi. Talveksi ainakin osa poneista palaa kyllä kotiin. Pihattoon on tarkoitus tehdä remonttia ja navettaa korjata, niin että siellä olisi ainakin kaksi pysyvää shettiskarsinaa.

Lilli nauttii auringosta

Heinäsäät ovat olleet hyvät. Kaikki heinä saatiin tehtyä poutien aikaan talteen. Valitettavasti tosin sato jäi vähän vajaaksi viime vuodesta. Ei auta kuin ryhtyä suunnittelemaan perusparannusta pelloille.

Vanhaa taloa penkoessa on löytynyt hauskoja tietoja siltä ajalta, kun tämä oli vielä mammalla ja papalla maatilana. Lehmien, joita pappa osti Porvoosta ja toi karjavaunussa Sysmäjärvelle, kantakirjakortit ja palkintotodistukset näyttelyistä. Samoin maatilan kirjanpito, jonka joukkoon toivoaekseni on säästetty myös joitain dokumentteja peltojen kunnosta yms, joita pääsemme hyödyntämään vertailukohtana nykyiseen. Lehmien jälkeen täällä asusti kanoja. Isäni muistelee niitä parhaimmillaan olleen yli tuhat. Pappa luopui kanoista siinä vaiheessa, kun häkkikanalat tulivat. Nämä olivat niin sanottuja lattiakanoja.

Elmeri herkuttelee 

Ponit ovat saaneet nauttia hyvästä laidunnussäästä. Tänä kesänä ne ovat päässeet ensimmäistä kertaa kokeilemaan miltä vuokrapellon heinä maistuu ja omalle pellolle on tehty metsälaidun, jossa myös peltoa. Tarkoitus oli, että Esteri ja Elmeri olisivat asustelleet siellä loppukesän, mutta harmillinen haveri esti tämän, joten pieniä muutoksia täytyy suunnitelmiin tehdä. Jostain kumman syystä aina niin varmajalkainen Esteri oli onnistunut jotenkin satuttamaan jalkansa ilmeisesti pajupusikkoon ja kintereen kohdalle oli tullut iso tai paremminkin syvä haava. Lauantaina, kun tapahtuma havaittiin, tilanne näytti huonolta. Päivystävä eläinlääkäri suositteli päivystävälle klinikalle lähteämistä, joka puolestaan oli Helsingissä. Haava oli niin lähellä niveltä, että se olisi pitänyt mahdollisesti huuhdella. ja se voidaan tehdä vain klinikkaolosuhteissa. Yhteensä 1000 kilometrin ajaminen helteessä kahden lapsen ja sairaan ponin kanssa ei tuntunut mitenkään mahdolliselta vaihtoehdolta. Aivan järjetöntä, ettei muualla Suomessa ole päivystävää klinikkaa viikonloppuisin. Muun kuin etelän hevosenomistajat ovat tässä asiassa kyllä todella eriarvoisessa asemassa. Päivystävä eläinlääkäri teki kotitallilla kaiken mitä tilanteessa pystyi ja konsultoi myös Helsinkiä asiassa. Esteri sai kipulääkettä ja penisiliiniä. Illalla tilanne näytti vielä huonolta, jalka oli todella kipeä ja turvonnut. Yöllä tarkastusta tehdessä näytti jo vähän paremmalta ja aamulla pahin turvotus oli laskenut. Myöskään kuumetta ei ollut noussut. Päivystävä eläinlääkäri kävi tarkastuksella vielä uudelleen ja kehityssuunta näytti hyvältä. Hyvä tuuri varmistettiin vielä arkena Joensuun hevosklinikalla, jossa kuvaamalla todettiin, ettei haavan tehnyt tikku ollut tehnyt vaurioita nivelessä eikä luussa. Huh, että oltiin onnekkaita! Esteri taisi ymmärtää tulokset, koska kotona veteli pukkilaukkaa pitkin tarhaa. Penisiliini jatkuu vielä loppuviikon, mutta paranemisennuste on kokonaisuudessaan hyvä. Ikävä sattuma, mutta opittiin taas paljon. 

Agilitya laiskottelun lomassa

Haverin vuoksi jää tämän kesän kilpailut väliin, mutta ei se haittaa. Valjakkoharrastusta sentään pääsemme pienten ponien kanssa aktivoimaan loppukuusta naapuritallilla järjestettävällä valjakkoleirille. Sitä ainakin ohjastaja jo kovasti odottaa, poneista en ole niin varma. :)

Tiina