Säiden armoilla

Hevosharrastuksen yhtenä hyvänä puolena on se, että pääsee väkisinkin osaksi luonnon kiertokulkua ja näkemään sellaisia luonnonilmiöitä, joita ei muutoin välttämättä tavoittaisi. Pohdin tätä taas tällä viikolla kun kävelin vuokrapellollamme tarkastelemassa miten paljon vettä siellä seisoo. Aurinko alkoi laskemaan ja joutsenten rvi lensi pellon yli hyvin matalalla. Upeita eläimiä! Seuraavana iltana samalla pellolla näin kolme peuraa loikkimassa pellon päässä kohti naapurin kaurapeltoa.
Joskus luonnonilmiöt tuovat kuitenkin omat haasteensa.

Tänä kesänä emme saaneet pikkupaaleihin itse tehtynä heinää. Harmittaa! Mutta säihin ei voi vaikuttaa. Sen sijaan onneksi saimme suurimman osan heinästä muovipaaleihin. Samaisella vuokrapellolla törmäsimme myös ponin omistajan näkökulmasta ikävään ongelmaan - korppeihin, jotka rikkoivat lopulta parikymmentä paalia. Tyttäreni keksi värittää niistä korpinkarkoittimia. Maaseuduntulevaisuuskin kiinnostui kokeilusta, niin että teki jutun. 

Paalit paikattiin aumateipillä ja nyt toivotaan, että ainakin osa saataisiin hyvänä säilymään talveksi saakka - mitä todennäköisimmin joudutaan kuitenkin ostoheinälle viimeistään maaliskuussa. Aika monta kertaa on tullut kirottua, ettei säille voi mitään. "Helppoa kuin heinänteko" on kyllä suomalaista sarkasmia parhaimmillaan. Vaikka täytyy sanoa, että uskomattoman upeita luontoelämyksiä olemme kokeneet myös heinää tehdessä. Erityisesti kun loppukesästä kiikutat viimeisiä paaleja pellolta latoon, aurinko on jo  laskenut ja sumu kauttaaltaan laskeutunut pellolle. Upeita maisemia ja moniulotteisia kokemuksia, joita ei pysty kuvallisesti tallentamaan.

Luonnonvoimia olen kyllä "kiittänyt" joka viikonloppu kun olen siirtänyt laitumien paikkaa. Nimittäin voitte kuvitella, miltä pellon käytetyimmät kohdat näyttävät, kun joka paikka on yhtä vesilillua - siinä ei ainakaan kasva enää heinä! Uusi avattu lohko kestää hyvänä ehkä viikon ja sen jälkeen Herra Elmeri on laukannut senkin pilalle.

No tässäkään ei ole voinut kuin todeta, että säille ei mahda mitään - ja kiittää siitä, että on peltoa mihin tappeja siirtää.

Osa poneista palaa maanantaina klinikkareissun päätteeksi kotiin. Poikkeavat säät ovat osaltaan olleet aiheuttamassa myös ponien sairastumisia. Monen sattuman summana Nando sairasti kesällä kaviokuumeen ja näytti jo siltä, että on pyydettävä kaivuri kaivamaan kuoppaa pellon laitaan. Nyt vointi on ollut parempi ja käymme katsomassa tilanteen kotireissulla. Rolle sen sijaan kärsi kovasti ötököistä ja siitä aktivoituneesta kesäihottumasta, loimet ja ötökkäkarkoitteet eivät tepsineet, mutta onneksi allergialääke lopulta auttoi. Mietimme jo, pitääkö Rolle laittaa samalla ikivihreille - onneksi senkin tilanne näyttää nyt hyvältä. No - maanantaina nähdään kuinka käy.

Olen miettinyt, että onneksi toteutan ponitoimintaa sivutoimisesti, eikä meidän elämä kaadu siihen, jos tälläisten pakottavien seikkojen vuoksi joudumme laittamaan toiminnan tauolle. Suurella myötätunnolla olen katsellut paikallaan seisovia puimureita pelloilla - oma  palkka ei onneksi ole kokonaan kiinni säihin niin tiiviisti vaikuttavasta elinkeinosta. Jaksamista viljelijöille! 

Tämä kesä ja syksy on siis mennyt säiden armoilla. Talliremontti on onneksi loppusuoralla ja ponit pääsevät pikku hiljaa palaamaan kotiin. Toteutamme tänä talvena toimintaa enemmän satunnaisella periaatteella, mutta kunhan ponit saadaan kuntoon ja arki rullamaan, ovat ratsastajat jälleen tervetulleita.

Terveisin Tiina ja ponit