Joskus tulee aika

Kanaparvemme johtaja Boris -kukko nukkui eilen pois. Boris oli hyvä kukko kanoilleen. Se huolehti siitä, että kaikki pääsevät sisälle ja se etsi, jos joku oli kadoksissa. Se toimi myös tehokkaana herätyskellona, varsinkin näin kesällä kun ikkunat ovat yötkin auki. 

Viimeisinä päivinä Boris oli jo aika huonossa kunnossa eikä annetut lääkkeet enää tehonneet. Se sairasti harrastekanoille tyypillistä marek -tautia. Lopulta se ei pystynyt kävelemään, mutta siitä huolimatta se komensi kanoja syömään ja huolehti, että ne illalla pääsivät sisälle mökkiin. Boriksen suosikkikana Korppi ei poistunut sen rinnalta viimeisenä päivänä vaan piti sille koko ajan seuraa. 

Emme voineet antaa sen enää kärsiä, sillä tiesimme, ettei se enää toipuisi. Ratalammen isäntä auttoi Boriksen pilvien päälle. 

Kanaset ovat olleen päivän ihan hiljaa ja Korppi on etsinyt kuumeisesti Borista. 

 Joskus elämässä tulee hetkiä, jolloin joutuu luopumaan, vaikka ei haluaisi. Lopulta kuitenkin ymmärtää, ettei ole muuta vaihtoehtoa. Voi vain surra. Boris oli toki "vain" kukko meille ihmisille, mutta kanoille se oli laumansa vankkumaton johtaja, jonka yli eivät vierailevat kukotkaan koskaan hyppineet.

Pikkuneitimme tuumaili eilen, että Boriksella on nyt hyvä olla, onneksi sillä on kukkojen taivaassa kanakavereita joiden kanssa leikkiä. Sitten hän vei Boriksen haudalle suuren kulhon jyviä, jottei tule nälkä ja jotta Korppi osaa haudalle. Ja kasvaahan niistä ajan saatossa uusia kauroja hautaa koristamaan.

Tiina

Boris ikkunalaudalla viime viikonloppuna.

Boris huolehtimassa, että Ksenian seikkailu päättyy hyvin.